Aika ei kulu, se kuluttaa

Onko tämä merkki saamattomuudestani vai luovuuden puuttesta, että en ole "mahtavan" alun jälkeen saanut aikaan yhtään tekstiä? Vaikka blogien tarkoituksena ei olekaan mielestäni joka päivä raportoida pienimmistäkin asioista ("Söin aamiaiseksi kaksi leipää.") tai vastaavasti pitää henkilökohtaista päiväkirjaa verkossa (aika tyhmä idea), niin toivoisin, että minulla olisi jotain oivaltavaa sanottavaa, joka kiteyttäisi yleisellä ja humoristisella tavalla jonkin ihmisyyden perusolemuksista.

Olen aina halunnut pystyä kiteyttämään jotain elämästä mietelauseeseen tai edes kyyniseen tai itseironiseen huomautukseen. Ehkä siksi yksi lempisarjoistani onkin Futurama, jota katsellessa yksittäinen lause tai jopa sana saa aikaan yhtäaikaisen naurun ja ahaa-elämyksen. Vastaavaa saa aikaan "the Office", ainakin alkuperäinen Brittiversio, amerikkalaista en ole nähnyt, vaikka sekin kuulemma on hyvä. Toisaalta kaikki minut tuntevat tietävät, että minä en pysty tiivistämään asioita lyhyiksi kaikenkattaviksi totuuksiksi. Minua on syytetty jopa jaarittelusta, vaikka sen kiellänkin tarmokkaasti (ja pitkäpiimäisesti).

Palataan alkuun, eli tuottamattomuuteen. Suuren osan päivääni kyllä pääni sisällä käydään jos jonkinlaista monologia (joskus myös dialogia, mutta toisin kuin skitsofreenikot, tiedän toisen puhujan olevan pelkästään hypoteettinen vastaväittäjä, jonka ainoa tehtävä on toimia väittelyni harjoitusvastastajana. Vai tiedänkö?), mutta nämä suuret ajatukset eivät koskaan päädy paperille tai edes bittiavaruuteen (kuinka vanhanaikainen ilmaisu, paljastaa ehkä kypsän ikäni..). Parhainkaan luovuus ei auta, jos raaka työ jää tekemättä. Suuri kirjailija ei ole suuri vain siksi, että hän kirjoittaa hyvin, vaan siksi, että hänen kirjoituksiaan on julkaistu (toisaalta tämäkin blogi osoittaa, että kirjoitus ei ole hyvä vain siksi, että se on julkaistu). Suuri filosofi ei ole suuri filosofi vain siksi, että hän on suuri ajattelija, vaan siksi, että hän kirjaa ajatuksensa paperille, tai ainakin saa opetuslapsensa kirjoittamaan ajatuksensa paperille. Pienenä kevennyksenä tähän loppuun voisin mukailla erästä suurta ajattelijaa, Douglas Adamsia: Jeesus oli se tyyppi, joka naulattiin elävältä puunpalaseen, koska hän kehtasi sanoa ihmisille, että ehkä heidän kannattaisi välillä olla mukavia toisilleen...